Haaveiletko F-teiden ajamisesta Islannissa kattoleirillä? Tässä on täydellinen oppaamme Islannin ylängölle – reitti, leirintäsäännöt, jokien ylitykset (vadit), pakkauslista ja kokemuksia seitsemän päivän matkalta ylängöllä.

Kattoleiriytyminen ja autolla matkustaminen Islannissa on unohtumaton seikkailu. Sää, laaja erämaa ja haastavat F-tiet tekevät matkasta suurenmoisen tavalla, joka ei muistuta mitään muuta Euroopassa. Satumainen luonto sai meidät haukkomaan henkeämme yhä uudelleen. 

Syyskuussa 2025 otimme lautan Islantiin seitsemän päivän seikkailua varten suoraan Islannin ylängölle. 

Tässä jaamme reittimme, käytännön vinkit ja opit matkan varrelta.

Nopeat faktat Kattoleiriytyjien Islannin retkestä

Milloin: Syyskuu 2025 (yhteensä 12 päivää mukaan lukien lautta).
Osallistujat: 6 henkilöä kahdessa autossa.
Ajoneuvot: Mitsubishi Pajero -89 & Toyota Hilux -24.
Varusteet: Kattoleirit Blåsten, Kaksi Åreskutan -telttaa sekä markiisi Solfjädern 270 seinillä.
Lauttakustannus: Noin 45 000 kruunua yhteensä viidelle henkilölle ja molemmille autoille.

Kuinka matkustaa Islantiin omalla autolla?

Useimmat Islantiin matkustavat valitsevat lentämisen ja auton tai asuntoauton vuokraamisen paikan päällä. Mutta aito overland-kokemus on vaikea voittaa omalla autolla ja kattoleirintävarusteilla.

Me matkustimme laivalla Smyril Line Hirtshalsista Tanskasta Seydisfjördurin itäiselle Islannille.

Matka-aika: Noin 2 vuorokautta mennessä ja 2,5 vuorokautta palatessa. Bonuksena paluumatkalla saimme käydä muutaman tunnin Färsaarten pääkaupungissa Thorshavnissa.

Kokemus:
Laiva on seikkailijoiden kokoontumispaikka. Satamassa jonottaminen on kuin autonäyttely mahtaville overland-ajoneuvoille. Laivalla on kaikkea kuntosalista ja kuumista altaista aktiviteetteihin kuten tietovisoihin ja bingoon sekä hyviä ravintoloita.

Vinkki: Varaa ajoissa! Hinnat vaihtelevat voimakkaasti ja sesonki täyttyy nopeasti.

Käytätkö tätä sivua mobiilissa? Pyyhkäise vasemmalle nähdäksesi lisää kuvia.

Leirintä Islannissa – säännöt ja käytännön tiedot

Saako Islannissa leiriytyä vapaasti?

Herkkää luontoa suojellakseen Islannissa on vuodesta 2015 lähtien kielletty vapaaleiriytyminen. Saman syyn takia kaikki maastoajo on myös kielletty.

Älä kuitenkaan lannistu tästä – ylängön leirintäalueet tuntuvat silti kaukaisilta ja "keskellä erämaata".

Leirintäalueiden hinnat: Noin 150–200 kruunua per henkilö per yö.

Standardi: Usein yksinkertainen mutta toimiva. Useammin sora/kivi kuin nurmikko pohjana. WC ja astianpesumahdollisuudet löytyvät lähes aina.

Kunnioita Islannin F-teitä

F-tiet vaativat, että autossasi on neliveto (4x4) ja korkeampi maavara. Ne ovat usein epätasaisia, kivikkoisia ja sisältävät jokien ylityksiä.

Lisätietoa F-teistä tekstin lopussa.

Aukioloajat: Kesäkuusta syyskuun loppuun (riippuen lumesta ja säästä).
Tärkeää: Tarkista aina road.is ennen ajoa.

Pakkauslista ja varustevinkkejä Islannin ylängölle

Islanti on tunnettu siitä, että siellä voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa saman päivän aikana. Aurinko, sade, tuuli ja sumu vuorottelevat ilman varoitusta. Pakkaa aina sadevaatteet ja ylimääräinen kerros — ei siksi, että varmasti tarvitset niitä, vaan siksi, että melkein aina tarvitset.

Jos aiot lomailla Islannissa, tarvitset vaatteita kaikille säille ja asenteen, että sää on osa kokemusta.

Meillä oli lämpötilat 0 - 20 astetta matkamme aikana. Mutta vain yhtenä päivänä todella jatkuvaa sadetta. 

> Katto teltta lämpimillä makuupusseilla

Käytimme talvimakuupusseja, mikä teki öistä lämpimiä vaikka ulkona oli nollassa. Yhdessä teltassa meillä oli myös diesel-lämmitin, mutta se ei ole pakollinen. Tärkeintä on, että makuupussi on lämmin.

> Markiisi seinillä

Tämä toi todella luksusta koko matkalle. Solfjädern 270 -markiisin ja siihen kuuluvien seinien kanssa meillä oli iso lisähuone, joka suojasi sateelta ja tuulelta ja teki illoistamme miellyttäviä (ja pidempiä).

> Vaatteet

Kerros kerroksen päälle on sääntö. Alusvaatteet, lämmin välikerros, sadevaatteet, vaelluskengät ja todella lämmin takki iltoja varten leirissä.

> Ruokailu

Valmistimme kotona neljä valmista vegaanista pataruokaa, jotka säilytimme Dometicin kompressorijääkaapissa. Se säästi sekä aikaa että rahaa. 

Sen lisäksi meillä oli ainekset kolmeen illalliseen sekä aamiainen (puuro ekstra-täytteillä) kaikille päiville. Näin emme joutuneet käyttämään aikaa ja energiaa ruoan suunnitteluun.

> Viestintä

Radiopuhelimet autojen välillä ovat kullanarvoisia, kun kuuluvuus katoaa ja kun on helppo kommunikoida useamman auton kesken. Lisäksi se on hauskaa!

> Polttoaine

Tässä täytyy suunnitella ajoa, sillä ylängöllä ei ole huoltoasemia. Meillä oli mukana kaksi ylimääräistä bensakanisteria varmuuden vuoksi, mutta emme koskaan tarvinneet niitä.

> Turvallisuus

Jos jotain menee pieleen ylängöllä, avun saaminen voi kestää kauan. Ensiapupakkaus, pieni kompressori ilman täyttämiseen, palosammutin, korkeat saappaat kahlaamiseen.

> Paperikartta

Ostimme perinteisen tiekartan saavuttuamme Islantiin. Toisin kuin Google Mapsissa, kaikki kahlauskohdat on merkitty siihen ja löysimme myös useita leirintäalueita, joita ei ollut sovelluksessa. Lisäksi se tekee matkan suunnittelusta hauskempaa.

Islannin upeat F-tiet 

Islannin F-tiet ovat vuoristoteitä, jotka johtavat Islannin dramaattiseen ja usein vaikeapääsyiseen sisämaahan. Ne on merkitty "F"-kirjaimella tienumeron edessä, esimerkiksi F208 tai F35, ja vaativat nelivetokuljetinta (4x4).

F-tiet ovat sorateiden verkosto, jotka kiemurtelevat laavakenttien, vuoristokulkujen, jäätikköjokien ja tulivuorten ohi. 

Nämä eivät ole tavallisia teitä. Ne ovat enemmänkin sopimus sinun ja luonnon välillä siitä, että tiedät mihin ryhdyt. Valmistautuminen on tärkeää – et tule löytämään huoltoasemia tai ruokakauppoja. 

F-tiet avautuvat yleensä kesäkuussa ja sulkeutuvat syyskuussa, lumesta ja maasto-olosuhteista riippuen. 

Tarkat päivämäärät määrittää vuosittain islantilainen tievirasto Vegagerðin. Yrittäminen päästä sisään ennen avautumista ei ole vain typerää — se on laitonta ja voi johtaa ankariin sakkoihin.

F-tiet vaativat nelivedon. Ei suosituksena, vaan vaatimuksena.

Monilla osuuksilla sinun täytyy ylittää jäätikköjokia ilman siltoja, ja veden syvyys voi vaihdella dramaattisesti vuorokaudenajan ja ylävirran sateiden mukaan. 

Näiden vesiylitysten ajaminen on jännittävä kokemus ja yksi asioista, joita odotimme eniten. 

Ylänkö tarjoaa joitakin Islannin koskemattomimmista leirintäpaikoista — yksinkertaisia, usein ilman palveluita, mutta näkymät ovat sanoinkuvaamattoman upeat. Tämä on erilainen Islanti kuin Ring Road -turistin, ja se näkyy heti, kun jättää asfaltin taakseen.

Näitä teitä tulisi ajaa vain, kun matka on itse päämäärä. Tiet ovat usein epätasaisia ja nopeus harvoin yli 50 kilometriä tunnissa. 

Jokien ylitykset (vadit) Islannissa – näin teet

Jokien ja vesistöjen ylittäminen oli meille matkan ehdoton kohokohta, mutta vaatii kunnioitusta ja valmistautumista.

Toimi näin:
Pysähdy ja tarkista syvyys. Aja rauhallisesti alhaisella vaihteella, älä koskaan pysähdy keskelle vettä ja aja kaarella, vinosti alavirtaan.

Jos olet epävarma veden syvyydestä, mene itse tarkistamaan tai odota toista autoa. 

Koko Islannin ylängöllä on myös parkkivahteja, jotka voivat auttaa, jos sinulla on kysyttävää. Näiden puhelinnumerot löytyvät kylteistä, kun ajat F-tielle. Tapasimme useita matkan aikana ja kaikki olivat erittäin ystävällisiä (hauska lisäys – kaikki olivat myös nuoria naisia). 

Opetus:
F88-tiellä olimme lähellä jäädä jumiin, kun auto juuttui. Ole aina varautunut (ja ystävä hinausköydellä!) ennen kuin ajat veteen.

Käytätkö tätä sivua mobiilissa? Pyyhkäise vasemmalle nähdäksesi lisää kuvia.

Matkareittimme – 7 päivää Islannin ylängöllä

Päivä 1 – Seyðisfjörður & Vestrahorn

Poistuimme lautalta Seyðisfjörðurissa ja meidät kohtasi tiivis sumu. Emme nähneet juuri mitään ajaessamme vuoristotien yli (joka muuten on talvella suljettu, joten kaupunkiin ei pääse autolla talvella). Kun pääsimme harjanteelle, sää kirkastui äkkiä ja meidät vastaanotti aurinkoinen kaunis maisema.

Ensimmäinen pysähdys oli Egilstadirin lentokentällä, josta haimme kuudennen matkakumppanimme, joka oli lentänyt paikalle. Toinen pysähdys oli vaikuttava vesiputous, ja sitten ajoimme ensimmäiselle soratielle, joka vei meidät etelään.

Ensimmäinen yö vietettiin leirintäalueella Vestrahornin luona. Varhain aamulla heräsimme sattumalta, katsoimme ulos ja tajusimme, että sää oli liian hyvä jätettäväksi väliin. Auringonnousu, tyyntä, matala vesi. Voimme kävellä suoraan mereen. Mustat rannat olivat peilityyniä ja vuoret heijastuivat vedessä. Sellainen hetki, jota ei suunnittele – mutta ei koskaan unohda.

Päivä 2 – Jökulsárlón ja sisämaa

Jatkoimme matkaa pitkin tietä 1 pysähtyen Jökulsárlónin jäätiköllä. Sitten jatkoimme laavakentän läpi, joka oli sammaleen peitossa, ja pysähdyimme mahtavalle kanjonille lähellä tien 1 ja F209 risteystä (nimi unohtui, kokemus ei).

Sitten suuntasimme sisämaahan F209-tietä pitkin ja seikkailu alkoi oikeasti. Rannikon ja ylängön kontrasti on suuri. Hyvin nopeasti olimme täysin yksin, mikä oli mukavaa Highway 1:n ajamisen jälkeen. Yövyimme pienellä kaukaisella ja vaatimattomalla leirintäalueella.

Käytätkö tätä sivua mobiilissa? Pyyhkäise vasemmalle nähdäksesi lisää kuvia.

Päivä 3 – F208 Landmannalaugarille

Koko matkan kaunein osuus. Jos aiot ajaa F-tietä, tämä on se (ainakin niistä, joita kokeilimme!). F208 Landmannalaugarille on täysin epätodellinen – värikkäitä vuoria, laavakenttiä ja useita hauskoja vesiylityksiä.

Saavuttuamme Landmannalaugarille meillä oli onnea sään kanssa – aurinko paistoi ja tuuli oli tyyntä. Vaelsimme vuorille, jotka ovat eri punaisen ja vihreän sävyissä, ylös rikkialueelle, josta nousee kuumaa savua rikkilähteistä. Tänne saapuu paljon kävijöitä päivän aikana, sillä Reykjavikista voi varata retkiä, mutta he lähtivät viiden aikaan, kun taas me ja muutama muu leiriläinen jäimme ja uimme myöhemmin lämpimässä lähteessä leirintäalueen alapuolella.

Päivä 4 – F225, Hella ja ylänkö jälleen

F225-tietä pitkin ajoimme alas tielle 26 ja jatkoimme Hellaan täydennystä varten. Matkan sateisimmat tunnit osuivat onneksi tylsimmälle asfaltoidulle tieosuudelle.

F35-tielle päästyämme voimme puhua kuopista koko matkan Hveravelliriin, syrjäiseen geotermisesti hyvin aktiiviseen alueeseen, jossa on leirintäalue. Matka kesti 3–4 tuntia noin 20–30 km/h nopeudella. Viihdyimme tietovisalla ja autojen välisellä pelleilyllä radiopuhelimilla.

Vähän ihmisiä, paljon lämpimiä lähteitä ja geysirjä. Suuri kontrasti turistitiheään ja helpommin saavutettavaan Geysir-alueeseen, jonka ohitimme nopeasti aiemmin päivällä.

Jäimme tänne kahdeksi yöksi. Vaelsimme. Uimme lämpimässä lähteessä ja rentouduimme.

Päivä 5 – Möðrudalur

Ajoimme pohjoiseen, jätimme Olan, joka joutui ottamaan bussin Reykjavikiin lentoa varten, ja jatkoimme sitten itään Highway 1:llä. F905-tien kautta saavuttiin myöhään iltapäivällä Möðrudaluriin, Islannin korkeimmalle maatilalle.

Ruoholeirintäalue (harvinaista Islannissa), tyyni ilta, kirkas aurinko, revontulet yöllä.

Näimme lampaita, kettuja, sikoja ja kesyjä poroja, jotka asuivat siellä. Kuulittehan – se oli hyvää.

Päivä 6 – Askja & Dreki

F905- ja F910-teitä pitkin pääsimme tulivuorelle Askjalle. Kuukausimaisema, kuoppaiset tiet, useita vesiylityksiä. Pidämme siitä, että saamme ajaa vesien yli – ja täällä saimme todella tehdä niin.

Leiriydyimme Drekille, Askjan juurelle. Valitettavasti kraatterin yläpuolella oli sumua, joten näkymät puuttuivat – mutta leirintäalueella oli kirkasta ja ympäristö teki siitä silti sen arvoista. Itse leirintäalue oli suljettu sesongin jälkeen, joten muita palveluita kuin wc:tä ei ollut käytettävissä.

Päivä 7 – F88 & takaisin lautalle

Viimeisenä päivänä ajoimme F88-tietä takaisin Seyðisfjörðuriin ja kohtasimme matkan suurimman vesiylityksen.

Björn oli hieman liian innokas kaasupolkimen kanssa ja juuttui kiinni. Muutaman hermostuneen sekunnin jälkeen hän kuitenkin pääsi irti ja pääsimme takaisin Highway 1:lle.

Lautta lähti illalla ja pidimme hyvän marginaalin. Väsyneinä, likaisina ja erittäin tyytyväisinä ajoimme lautalle.

Onko 7 päivää riittävästi Islannin ylängölle?

Rehellisesti? Ei. Islanti vaatii enemmän aikaa.

Meidän osaltamme ei ollut mahdollista olla poissa pidempään, pienten lasten ja lastenhoitajan puutteen vuoksi. Mutta jos olisi ollut mahdollisuus, 2–4 viikkoa olisi ollut täydellistä.

Nyt saamme sen sijaan odottaa innolla, että voimme tehdä vielä yhden matkan tulevaisuudessa. Sillä sellainen tulee varmasti olemaan.

.

.